Vinkkejä opetukseen

Opetusryhmän  pelisäännöt

Ryhmässä työskentely voi olla kuulokojetta käyttävälle oppilaalle vaikeaa, jos taustalla on paljon hälyä, puhujat vaihtuvat nopeasti tai puhutaan yhtä aikaa. Opetuksen seuraaminen helpottuu ryhmän yhteisillä säännöillä:

• Opetus alkaa, kun kaikki ovat rauhoittuneet.
• Turhat äänet, esimerkiksi taustamusiikki, jätetään pois.
• Puhutaan vain yksi kerrallaan, ei päällekkäin.
• Aina kun puheenvuoro vaihtuu, osoitetaan, kuka alkaa puhua. Merkki on tarkoitettu sekä puhujalle itselleen että kuuntelijoille. Osoittamistapoja on monia:
• Puhujan nimi sanotaan erikseen ääneen.
• Puhuja osoitetaan sormella.
• Puhujalla on sovittu merkki, esimerkiksi jokin esine käsissään.
• Puhuja astuu luokan eteen.
• Puhujalla on FM-laitteen mikrofoni.

Kun oppilaat työskentelevät pienryhmässä, hyvä muodostelma puhumiselle ja kuuntelemiselle on ympyrä.

Opettajan paikka

Jos oppilaalla on kuulokoje tai sisäkorvaistute vain toisessa korvassa, hänen on vaikea tietää, mistä suunnasta puhe tulee. Tämän vuoksi opettajan tulee olla puhuessaan oppilaan sillä puolella, jolla kuulokoje tai istute on.

Oppilaan on nähtävä opettajan kasvot ja suun liikkeet.

• Jotta oppilas näkee opettajan kasvot hyvin, valo ei saa tulla opettajan takaa.
• Kasvojen ja suun näkemisen varmistamiseksi opettajan on hyvä istua oppilaan tasolla.

Asioiden toistaminen

Jos oppilas ei heti ymmärrä jotain asiaa, opettajan on toistettava se. Myös avustaja voi toistaa ja tarkentaa opettajan ohjeita ja muuta puhetta.

Jos samaa asiaa joutuu toistamaan useasti, asia kannattaa sanoa eri sanoin tai käsittein. Myös muiden oppilaiden kysymysten ja vastausten toistaminen on tärkeää kuulemisen ja ymmärtämisen vahvistamiseksi. Toistolla voidaan varmistaa myös se, että oppilas saa oikean puheen mallin.

Opettajan puhe opetuksessa ja ohjeiden annossa

Opettaessaan ja ohjatessaan oppilaita opettaja on samalla suomen kielen opettaja ja puheen malli.

• Puhu rauhallisesti, selkeästi ja luontevasti – älä liioittele.
• Puhu normaalilla puhenopeudella tai jonkin verran sitä hitaammin. Vältä kuitenkin liian hidasta puhumista, sillä se vaikeuttaa ymmärtämistä.
• Puhetta selkeyttää, jos jollain tavoin osoitat, että aiot siirtyä uuteen aiheeseen. Johdannoksi käyvät yksinkertaiset sanat ”seuraavaksi”, ”sitten”, ”nyt on vuorossa” jne.
• Visuaaliset vihjeet auttavat oppilasta saamaan lisää tietoa.
• Puheen tukena voi käyttää esimerkiksi tukiviittomia, sormiaakkosia tai vinkkipuhetta. Tukiviittomista ja sormiaakkosista on kerrottu enemmän osiossa Viittomat puheen tukena. Vinkkipuhe on huulioluvun apumenetelmä, jossa kielen äänteitä selvennetään käsimerkeillä ja -paikoilla. Lisätietoa vinkkipuheesta löydät LapCi ry:n Vinkkipuhe-verkkosivuilta.

Visuaalisten vihjeiden käytöstä löydät lisätietoa osiosta Visuaalisuus opetuksessa.

Muuta muistettavaa

• Huolehdi ennakoinnista. Kerro oppilaalle etukäteen tunnin kulku, opetettava asia ja sen pääkohdat. Sijoita pääasia ja tärkein asia tunnin alkuun.
• Koska sisäkorvaistutetta käyttävän oppilaan suomen kielen sanavarastossa tai kieliopillisissa ilmauksissa voi olla puutteita tai virheellisyyksiä, opettajan on varmistettava, että oppilaalla on kaikessa opetuksessa mahdollista oppia uusia käsitteitä ja uusia ilmaisumuotoja.
• Kotiin voi antaa mukaan sanastoa, jota tarvitaan eri tilanteissa tai opetettavassa asiassa. Kun sanasto on etukäteen tuttua, oppilaan on helpompi seurata opetusta.
• Ilmaise siirtyminen asiasta toiseen selkeästi, esimerkiksi tauottamalla tai otsikoimalla. Otsikointina kannattaa käyttää kuvia tai kirjoitusta. Painota tärkeitä asioita ja käytä havainnollistamiskeinoja. Kirjoita näkyville tärkeimmät käsitteet ja sanasto, ja käytä apuna myös kuvia. Kertaa oppilaiden kanssa uusia sanoja ja käsitteitä, jotta asiakokonaisuudet jäävät muistiin.
• Tarkista, ymmärtääkö oppilas – seuraa oppilaan toimintaa, kysy ja pyydä häntä toistamaan. Anna opetettavasta aiheesta lisäesimerkkejä. Oppilas ei opi pelkästään kuuntelemalla, vaan hänen pitää saada myös toimia. Opetus on sopivasti vaihtelevaa puhetta ja toimintaa, ja osallistuminen ja tekeminen vahvistavat ymmärtämistä.
• Vältä kysymyksiä: ”Kuulitko?” tai ”Ymmärsitkö?”. Näiden sijaan kysy: ”Mitä sanoin?”
• Oppilaan kanssa voi sopia ”salaisesta” merkistä, jonka hän antaa opettajalle, jos ei kuule tai ei ymmärrä mistä puhutaan.
• Anna oppilaalle riittävästi aikaa vastaamiseen ja asioiden työstämiseen. Oppilaalla on oltava aikaa käsitellä saamaansa tietoa.
• Kuuntelujaksot eivät saa olla pitkiä, ja niissä on oltava lepohetkiä. Käytä kuullun tukena tekstejä ja kuvia. Muista, että lapsen on vaikea kuunnella ja kirjoittaa yhtä aikaa.
• Oppilaan on helpompi ymmärtää opettajan lukemaa ja puhumaa tekstiä kuin äänitteiltä tulevaa.

Muuta huomioitavaa

• Pyydä tarpeen mukaan avuksi avustaja ja tulkki. Oppilas voi tarvita yksilöllistä ohjausta, jossa asian oppiminen varmistetaan lisäesimerkein ja selittäen.
• Ota opetukseen tarvittaessa pieniä pelin- tai leikinomaisia kuulo- ja puheharjoitustuokioita.
• Koska kuunteleminen on väsyttävää, huolehdi, että oppilaalla on päivän aikana lepotaukoja.
• Seuraa oppilaan kuulemista ja kuuntelemista erilaisissa tilanteissa.
• Huolehdi FM- ja muiden kuuntelulaitteiden käytöstä ja tarkista niiden toimivuus säännöllisesti.

Lisätietoa sisäkorvaistutetta käyttävän oppilaan opetukseen ja opetukseen järjestämiseen

Ohjaus- ja oppimikeskus Onervan tuki- ja ohjauspalvelut järjestää aiheesta koulutusta ja ohjauskäyntejä opettajien tueksi, yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.onerva.fi/tukipalvelut/. Lisäksi Kuuloliitto (http://www.kuuloliitto.fi/fin/kuuloliitto/tapahtumat/ ja Satakieliohjelma (http://www.satakieliohjelma.fi/) järjestävät seminaareja ja koulutusta sisäkorvaistutetta käyttävien vanhemmille ja ammattihenkilöstölle.

Lähteet

Koulussa on kuulovammainen oppilas. 2011. Kuuloliitto.

Kärkkäinen, P., Luoto, M. & Ääri-Vähäkylä, S. 2005. Opetuksen ja kasvatuksen työtapoja. Teoksessa P. Määttä, E. Lehto, M. Hasan & R. Parkas (toim.) Lapsi kuulolla, 83-130.

Oppitori – suomen viralliset sivut. http://saaressa.blogspot.com/. 11.04.2012.

Lappalainen, M. 2002. Mielikuvat puheopetuksen tukena. Teoksessa Takala, M. & Lehtomäki, E. (toim.) Kieli, kuulo ja oppiminen – kuurojen ja huonokuuloisten opetus. Tampere: Finn-Lectura, 172-181.

Sandelin-Nertamo, S-L. 2002. Huonokuuloinen oppilas yleisopetuksessa. Teoksessa Takala, M. & Lehtomäki, E. (toim.) Kieli, kuulo ja oppiminen – kuurojen ja huonokuuloisten opetus. Tampere: Finn-Lectura, 182-190.

Sandelin-Nertamo, S-L. 2002. Osa-aikainen erityisopetus. Teoksessa Takala, M. & Lehtomäki, E. (toim.) Kieli, kuulo ja oppiminen – kuurojen ja huonokuuloisten opetus. Tampere: Finn-Lectura, 153-171.