Viittomat puheen tukena

Mikä on viittoma?

Viittomat ovat viittomakielen yksittäisiä ilmauksia. Niitä käytetään viittomakielen lisäksi viitotussa puheessa ja tukiviittomina. Viitotussa puheessa ja tukiviittomissa viittomia käytetään yhtä aikaa puhuttujen sanojen kanssa. Joskus viittomilla saatetaan ilmaista myös kieliopillisia muotoja.

Viittomat koostuvat osista, joita ovat viittoman

  • käsimuoto (sormien asento viittoman aikana)
  • paikka (viittojan keholla tai hänen edessään ns. neutraalitilassa)
  • liike (käsien liike)
    • suunta
    • tapa
    • käsien liike toisiinsa nähden
    • kosketus
  • orientaatio (kämmenen ja sormien suunta viittomassa)
  • ei-manuaaliset piirteet (ilmeet, suun ja vartalon liikkeet).

Viittomat voidaan luokitella myös yksi- tai kaksikätisiin viittomiin.

Käsimuodot-viittomat
Viittomien käsimuodot
Viittomien viittomapaikat

(Kaikki kuvat suurenevat napsauttamalla.)

Viittoman osat vastaavat puhutun kielen äänteitä, joita muuttamalla sanan merkitys saattaa muuttua. Esimerkiksi

viittomassa LEIPÄ on ns. /B/-käsimuoto molemmissa käsissä.

Kun käden asentoa tai liikettä muutetaan toiseksi, viittoman merkitys muuttuu. Se voi olla esimerkiksi LEIPÄ, RAHA, ASIA, LUENTO, PAISTAA PANNULLA, PAIKKA, ANOMUS, PUHDAS, EVÄS, EI USKALLA ja EI KOSKAAN.

Viittoman merkitys voi muuttua esimerkiksi käden asentoa vaihtamalla

 

Tukiviittomat

Tukiviittomisella tarkoitetaan puheen tukemista samanaikaisesti viittomalla. Tukiviittomisessa ei viitota kaikkia puhuttuja sanoja, vaan ainoastaan viestin merkityksen kannalta keskeiset sanat eli avainsanat.

Viitottu puhe

Viitotulla puheella tarkoitetaan puhetta, jossa jokaista sanaa vastaa oma viittoma. Puheen kieliopillisia piirteitä, esimerkiksi päätteitä, ei viitota, vaan pelkästään sanojen perusmuodot. Viittomien järjestys on puhutun kielen sanajärjestyksen mukainen.

Puheen tukena voivat olla myös ilmeet ja eleet, jotka voivat olla luonnollisia puheeseen liittyviä tai sitten viittomakielisiä. Joskus puhutaankin sekakielestä, jolloin viitotussa puheessa on piirteitä sekä viittomakielestä että puhutusta kielestä.

Puheen ymmärtämistä tukee viittomien lisäksi myös huulioluku.

Sormiaakkoset

Puhetta voidaan tukea viittomien lisäksi myös sormiaakkosilla. Sormiaakkosia tai sormitusta käytetään myös viittomakielessä, jos esimerkiksi kerrotaan ihmisistä tai paikoista, joilla ei ole olemassa erillistä viittomaa.

Sormiaakkoset

Sormituksessa on muistettava muutama perussääntö:

  • Sormita rauhallisesti ja selvästi.
  • Pidä sormittava käsi suun korkeudella kämmen vastaanottajaan päin.
  • Älä ”hakkaa” aakkosia (älä tee voimakasta pientä liikettä eteenpäin).
  • Kun sormitat kaksi samaa aakkosta peräkkäin, voit tehdä aakkosen samaan kohtaan keveästi pari kertaa liikauttamalla tai siirtämällä kättä edellisen kirjaimen viereen.
  • Sano äänteet (ei kirjainten nimiä) sormituksen tahdissa, tai jos käytät viittomakieltä, muodosta äänteet huuliolla.

 

Teksti ja piirrokset: Auli Meronen

 

Tekstissä käytetyt lähteet

Jantunen, T. 2003. Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Tampere: Finn Lectura.

Rissanen, T. 1985. Viittomakielen perusrakenne. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Suvi – suomalaisen viittomakielen verkkosanakirja. http://suvi.viittomat.net/. 20.3.2014.

 

Takaisin