Viittomakieli toisena kielenä

Yleensä huonokuuloisten ja sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kuntoutuksessa painotetaan puhutun kielen oppimista ja kuuntelemista (auditiivista vuorovaikutusta). Tukeutuessaan kuuloonsa lapsi oppii hyödyntämään kuuloaan ja istutetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Koska viittomakieli on erityisesti näköön (visuaalisuuteen) perustuva kieli, se ei suoraan tue kuuntelemista ja kuulon harjoittamista. Viittomakieltä pidetäänkin enemmän siltana puhuttuun kieleen. Kielet täydentävät toisiaan. Viittomakieli nähdään tärkeäksi erityisesti vuorovaikutuksen ja identiteetin kehityksessä.

Mitä viittomakieli on?

Suomalainen viittomakieli ei koostu pelkästään erilaisista viittomista ja sormiaakkosista, vaan se on täydellinen ja itsenäinen visuaalinen kieli, jolla on oma kielioppi, sanajärjestys ja lauserakenne. Viittomakieli ei noudata puhutun kielen järjestystä, kuten esimerkiksi viitottu puhe.

Lisätietoa viittomista ja puhutusta kielestä löydät osiosta Viittomat puheen tukena.

Viittomakielen käyttö ja merkitys vaihtelevat

Viittomakielellä ei ole samanlaista merkitystä kaikille huonokuuloisille ja sisäkorvaistutetta käyttäville lapsille eikä heidän perheilleen. Viittomakielen merkitys vaihtelee sen mukaan

• miten lapsi on käyttänyt puhuttua kieltä ennen sisäkorvaistutetta
• miten lapsi kuulee ja millaiset hänen kielentaitonsa ovat sisäkorvaistutteen saamisen aikaan ja sen jälkeen
• kuinka paljon ja miten lapsi on käyttänyt viittomakieltä ennen sisäkorvaistutetta
• haluaako lapsi viittoa ja hyötyykö hän siitä
• onko perhe kiinnostunut viittomakielestä
• onko lapsella mahdollisuus viittomakieliseen malliin ja vertaisryhmään.

On mahdollista, että lapsi pärjää puhutulla kielellä hyvin sosiaalisissa tilanteissa, mutta viittomakieltä tarvitaan enemmän ongelmanratkaisussa, kriittisessä ja abstraktissa ajattelussa sekä uuden tiedon omaksumisessa.

Lisäksi viittomakieli on tärkeää, kun lapsi tai nuori haluaa olla osa viittomakielisten ja kuurojen yhteisöä. Viittomakieli tukee identiteettiä kuurona, sillä kuurot sisäkorvaistutetta käyttävät lapset ovat edelleen kuuroja, vaikka istutteen avulla he pystyvätkin kuulemaan.

Viittomakieli edistää kielenkehitystä varhaislapsuudessa

Viittomakielen käyttöä erityisesti varhaisen kielenkehityksen tukena on perusteltu mm. seuraavasti:

• Lapsen kielenkehitystä tuetaan näköaistin avulla, kunnes kuuloaisti kehittyy riittävästi puhutun kielen oppimiseen.
• Ennen puhutun kielen oppimista lapsi voi viittomakielellä ilmaista tarpeitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan sekä luokitella asioita ja kokemuksia.
• Viittomakieli antaa lapselle kielipohjan, jonka avulla hän ymmärtää ja hyödyntää kuulon avulla saamaansa tietoa.

• Kun lapsen kuuntelemisen taidot alkavat kehittyä, hän voi viittomakielellä selventää kuulemaansa.

• Puhuttu kieli rikastuu ja kehittyy, kun lapsi saa tukea viittomakielestä.

Mitä tutkimukset sanovat viittomakielestä huonokuuloisilla ja sisäkorvaistutetta käyttävillä?

Suurin osa tutkimuksista on keskittynyt puhutun kielen kehitykseen. Visuaalisen kielen merkitystä huonokuuloisilla ja sisäkorvaistutetta käyttävillä on tutkittu vain vähän, ja tulokset ovat olleet myös ristiriitaisia.

Tutkimuksissa on todettu, että

• sujuva vuorovaikutus ennen sisäkorvaistutteen asentamista tukee puheen kehitystä
• kahden kielen käyttäminen syntymästä asti ei viivästytä tai sekoita normaalia kielenkehitystä
• se, että lapsella ja perheellä on yhteinen kieli, on tiedollisen (kognitiivisen) ja sosiaalisen kehityksen kannalta olennaisen tärkeää.

Teksti ja piirrokset: Auli Meronen

Tekstissä käytetyt lähteet

Geers, A. E., Nicholas, J. G. & Sedey, A. L. 2003. Language skills of children with early cochlear implantation. Ear & Hearing 24, 1, 46S–58S.

Giezen, M. R., Bakere, A. & Escudero, P. 2014. Relationships between spoken word and sign processing in children with cochlear implants. Journal of Deaf Studies and Deaf Education 19: 107–125.

Hei, kato mua! Vuorovaikutus ja hyvinvointi kuurojen ja huonokuuloisten lasten elämässä. 2012. Toim. J. Kiili & K. Pollari. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:3.

Jantunen, T. 2001. Suomalaisen viittomakielen synnystä, vakiintumisesta ja kuvaamisen periaatteista. Kuurojen Liitto ry, julkaisusarja L 1/2001. Helsinki: Kuurojen Liitto ry.

Petitto, L. A., Katerlos, M., Levy, B., Gauna, K., Tétrault, K. & Ferraro, V. 2001. Bilingual signed and spoken language acquisition from birth: Implications for the mechanisms underlying bilingual language acquisition. Journal of Child Language 28, 453–496.

Rainò, P. 2012. Sisäkorvaistutteen saaneiden kuurojen lasten ja nuorten kielivalinnoista jatulkkauspalvelujen tarpeesta. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja F. Katsauksia ja aineistoja 7.

Spencer, P. 2002. Language development of children with cochlear implants. Teoksessa I. Leigh & J. Christiansen (toim.) Cochlear implants in children: Ethics and choices. Washington, DC: Gallaudet Press.

Suomen viittomakielten kielipoliittinen ohjelma. 2010. Kuurojen Liitto ry:n julkaisuja 60. Helsinki: Kuurojen liitto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Tait, M., Lutman, M. E. & Robinson, K. 2000. Preimplant measures of preverbal communicative behavior as predictors of cochlear implant outcomes in children. Ear and Hearing 21, 18–24.