Puheen näkyvien piirteiden havaitseminen (huulioluku)

Puheenhavaitseminen on sekä kuulemista että näkemistä. Puhetta havaitessa huulioluvulla on aiempaa olettua suurempi merkitys. Suun ja huulten liikkeiden näkeminen helpottaa kuulemista ja puheen ymmärtämistä kaikissa olosuhteissa. Kun puhetta nähdään ja kuullaan, havaitseminen nopeutuu ja tarkentuu. Ymmärtäminen on aina helpompaa, kun on mahdollisuus sekä kuulla puhe että nähdä puhujan kasvot. Lue aiheesta lisää sivulta Puheen moniaistisuus – kielen ja äännetietoisuuden kehittäminen.

Puheen näkeminen helpottaa kuulemista erityisesti melussa tai jos henkilöllä on kuulovika tai puhe on hiljaista tai vaikeatajuista tai jos puheessa on vieras korostus.

Huolimatta puheen havaitsemisen kokonaisvaltaisuudesta, huulioluvun yksittäiseen harjoittamiseen on tärkeä kiinnittää huomiota. Hyvillä huuliolukutaidoilla on merkitystä erityisesti lukemaan ja kirjoittamaan opettelussa ja äännetietoisuuden harjoittamisessa.

Onko huulioluku vaikeaa?

Kyllä. Huuliolukua vaikeuttavat esimerkiksi seuraavat seikat:

äänteet, joita on vaikea nähdä. Tällaisia ovat esimerkiksi äänteet, jotka muodostuvat suun takaosassa tai kurkussa, esimerkiksi k.

äännettäessä samanlaisilta näyttävät äänteet, esimerkiksi m ja p. Huuliltalukijan on yleensä pääteltävä sana lause- tai asiayhteydestä.

nopea puhe. Jo normaalilla puhenopeudella puheen nähtyjen liikkeiden seuraaminen on vaikeaa ja epätäydellistä. Kun ihminen puhuu, hän tekee arviolta 13–15 liikettä sekunnissa, ja silmät voivat havaita vain 8–9 liikettä. Tämä tarkoittaa, että pelkästään puhetta katsomalla puheesta katoaa noin neljännes tai puolet. Puheen hidastaminen tai pitkät tauot auttavat hahmottamaan nähtyä puhetta.
epäselvä ääntäminen tai kasvojen ja suun peittäminen (esim. selän kääntäminen, käsi suun edessä ja parta).
vaikeasti havaittavat puheen ominaisuudet, kuten lauseiden, sanojen tai niiden osien korostaminen (aksentti).
vieras korostus tai vieras kieli.

Huuliltalukijan on ponnisteltava saadakseen selvää epätäydellisistä viesteistä. Jos kuuntelija keskittyy vain yksittäisten sanojen ymmärtämiseen, viestin merkitys jää ymmärtämättä.

Huolimatta huulioluvun vaikeudesta jotkut kykenevät lukemaan huulilta hämmästyttävän tarkasti. Hyvä huuliltalukija saattaa tunnistaa 4–5 sanaa 12-sanaisesta lauseesta.

Oppivatko kaikki lukemaan huulilta?

Vaikka huulioluku on luonnollista, sen omaksumisessa ja oppimisessa on yksilöllisiä eroja. Huuliolukutaitoihin on yhteydessä esimerkiksi

kyky tunnistaa puheen ominaisuuksia
puheen sisällön vaikeus
fyysinen kunto
kielellinen tietoisuus ja kielelliset taidot (kyky tunnistaa äänteitä, taito yhdistää kuultu ja nähty toisiinsa, äännetietoisuuden taidot)
kyky käyttää hyväksi tilanne- ja asiayhteyksiä
kuuntelun ja huulioluvun harjoittelu ja tottuminen huuliltalukuun
kuulovammaisilla kokemus kuulemisesta ja kuuntelemisesta, kuulemisen aste ja ikä jolloin istute (kuulokoje) on saatu.

Huuliolukutaitojen on todettu olevan yhteydessä erityisesti kielen taitoihin ja oppimiseen (äännetietoisuus, lukeminen ja kirjoittaminen). On huomattu, että oppimisvaikeuksiset, kielihäiriöiset, heikot lukijat ja myös autismin kirjoon kuuluvat tunnistavat puheen nähtyjä piirteitä muita heikommin.

Puheen näkyvien piirteiden havaitsemista helpottaa

tilanteen ja asian tietäminen
ennakointi
kehon kieli
kuuleminen
valo tulee puhujan kasvoille
puhuja on riittävän lähellä ja paikalla, josta hänen kasvonsa näkyvät hyvin
ääntäminen on selkeää, mutta ei liioiteltua
puhe on jonkin verran normaalia puhenopeutta hitaampaa, mutta ei liian hidasta
puheessa on mukana ääni, jolloin huulio pysyy luonnollisena
huulilta lukemisessa on taukoja ja lepoa, sillä puheen seuraaminen huulilta on raskasta.

Puheen näkyväksi tekemistä ovat myös esimerkiksi sormiaakkoset tai vinkkipuhe. Sormiaakkoset löydät osiosta Viittomat puheen tukena. Vinkkipuhe on menetelmä, jossa puhutun kielen äänteet kuvataan käsimerkein ja -paikoin. Lisätietoa vinkkipuheesta löydät LapCi ry:n Vinkkipuhe-verkkosivuilta.

Puheen näkyvien piirteiden ja äännetietoisuuden harjoittaminen on tärkeää

Säännöllinen huulioluvun harjoittaminen tukee kielen ja puheen havaitsemista ja ymmärtämistä. Kuuleminen ja näkeminen täydentävät toisiaan, ja puheen kokonaistunnistus paranee ja kuullun puheen käsittely nopeutuu.
Jos puhe on epätarkkaa, huuliolukuharjoitukset auttavat tiedostamaan ääntämistä ja puhetta aiempaa paremmin. Puhe voi näin tarkentua.
Huulioluku tukee kielen kehitystä ja kielellistä tietoisuutta, ja tieto kielestä tukee puolestaan huuliolukua.
Sujuvan lukutaidon ja hyvien huuliolukutaitojen välillä on huomattu olevan yhteys.
Vaikka huulioluku on luonnollista ja automaattista jo pikkulapsilla, sujuvaan huuliolukuun tarvitaan paljon harjoittelua ja myös kokemuksia huulilta lukemisesta. Myös parhaimmiksi huulilta lukijoiksi todetut kuuroutuneet, jotka ovat oppineet puhutun kielen ennen kuulon menettämistä, ovat joutuneet opettelemaan huuliolukua määrätietoisesti.

Teksti: Auli Meronen

Materiaaleja huulioluvun harjoitteluun

Sanat huulilla – huuliokuvasto

Huuliokuvasto on neliosainen materiaalipaketti, joka on tarkoitettu huulioluvun, puheen ja äännetietoisuuden harjoittamisen tueksi. Vinkkivihkoon on koottu huulioluvun opetuksessa huomioitavia asioita ja harjoitusvihjeitä. Taulukuvissa (A4) on huuliokuvat kaikista suomenkielen äänteistä. Tehtävävihko sisältää huuliokuvia ja ääntämisohjeita. Pienten huuliokuva- ja sormiaakkoskorttien avulla huuliolukua voi harjoitella leikkien ja pelaten.

Hinta 190 € (sis. alv 24 %) ISBN 952-5338-29-0
Tutustu tuotteeseen Valteri-Puodissa

Sanat huulilla 2 – huulioluvun harjoituksia

sisältää tulostettavaa materiaalia, josta voi koota huuliolukukirjan. Materiaalia voi käyttää huonokuuloisten ja sisäkorvaistutetta käyttävien sekä kielihäiriöisten nuorten ja aikuisten huuliolukutaitojen harjaannuttamisessa. Lisäksi sitä voidaan hyödyntää suomea toisena kielenä opiskelevien opetuksessa.

DVD-levyllä on äännepari- ja asiointi- harjoituksia sekä puhekielen harjoituksia. Äännepariharjoituksissa on keskenään helposti sekaantuvia äänteitä, joita harjoitellaan sanoissa ja lauseissa. Asiointiharjoitusten tavoitteena on tukea selviytymistä arjen eri asiointitilanteissa.

Lisäksi mukana on puhekielen harjoituksia. Päivittäisissä tilanteissa puhutaan harvoin selkeää yleiskieltä. Siksi on tärkeää harjoitella tunnistamaan myös puhekieltä.

Materiaali soveltuu erityisesti ryhmäopetukseen, mutta sitä on mahdollista käyttää myös yksilöopetuksessa.

Hinta 49 € (sis. alv 24 %) ISBN 978-952-5338-00-3
Tutustu tuotteeseen Valteri-Puodissa

Lähteet

Bergeson, T. R., Pisoni, D. B., & Davis, R. A. O. 2005. Development of audiovisual comprehension skills in prelingually deaf children with cochlear implants. Ear & Hearing 26(2), 149-164.

Ellis, T., MacSweeney, M., Dodd, B. & Campbell, R. 2001. TAS: A new test of adult speechreading – deaf people really can be better speechreaders. Teoksessa Proceedings of International Conference on Auditory-Visual Speech Processing. Aalborg, Denmark., 13-17.

Geers, A., Brenner, C., & Davidson, L. 2003. Factors associated with development of speech perception skills in children implanted by age five. Ear and Hearing 24, 24S-35S.

Grant, K. W., Walden, B. E. & Seitz, P. F. 1998. Auditory-visual speech recognition by hearing-impaired subjects: consonant recognition, sentence recognition, and auditory-visual integration. Journal of the Acoustical Society of America 103(5), 2677-2690.

Lachs, L., Pisoni, D. & Kirk, K. I. 2001. Use of audiovisual information in speech perception by prelingually deaf children with cochlear implants: A first report. Ear & Hearing, 22(3), 236-251.

Massaro, D. W. 1984. Children’s perception of visual and auditory speech. Child Development 55(5), 1777-1788.

Meronen. A., Tiippana, K., Westerholm, J. & Ahonen, T. 2013. Audiovisual speech perception in children with developmental language disorders in degraded listening conditions. Journal of Speech, Language, and Hearing Research, 56, 211–221.

Middleweerd, M. J. & Plomp, R. 1987. The effect of speechreading on the speech-reception threshold of sentences in noise. Journal of the Acoustical Society of America 82(6), 2145-2147.

Reisberg, D., McLean, J. & Goldfield, A. 1987. Easy to hear but hard to understand: A lip-reading advantage with intact auditory stimuli. Teoksessa B. Dodd & R. Campbell (Toim.) Hearing by eye: The psychology of lip-reading. Hillsdale, NJ: Erlbaum, 97-113.

Rosenblum, L. D., Miller, R. M. & Sanchez, K. 2007. Lip-read me now, hear me better later: crossmodal transfer of talker familiarity effects. Psychological Science 18(5), 392-396.

Sovijärvi, A., 1979. Suomen kielen äännekuvasto, Jyväskylä: Gummerus.

Tahvonen, L., Ojanen, P. & Meronen, A. 2009. Sanat huulilla – huuliokuvasto. Jyväskylä: Haukkarannan koulu.

Takaisin