Näkeminen ja näkövammaisuus

Näkemisen vaikeudet ilmenevät näkökyvyn heikentymisenä tai puuttumisena tai näkötiedon hyödyntämisen ongelmina. Henkilöä pidetään näkövammaisena, jos heikkoudesta aiheutuu hänelle huomattavaa haittaa jokapäiväisissä toiminnoissa.

Sokeaksi luokitellaan henkilö, joka ei kykene opiskelemaan näönvaraisesti, vaikka näkökyky saattaa riittää esimerkiksi liikkumiseen tai arkielämän toimintoihin.

Heikkonäköisenä taas pidetään henkilöä, jolla heikentynyt näkökyky edellyttää yleensä apuvälineiden tai muokatun oppimateriaalin käyttöä. Heikkonäköisyyteen saattavat vaikuttaa huonontunut näöntarkkuus, heikentynyt kontrastien ja värien erottamiskyky, näkökenttäpuutokset sekä silmien puutteellinen sopeutuminen valaistustason muutoksiin.

Kuulonäkövammaisuus tarkoittaa sitä, että sekä näkö- että kuuloaistin alueella on eriasteisia muutoksia. Monitarpeisella näkövammaisella oppilaalla on näkövamman lisäksi jokin muu sairaus tai vamma, esimerkiksi kehitysvamma tai liikuntavamma. Aivoperäisestä näkövammasta puhutaan silloin, kun oppilaalla on ongelmia näkötiedon prosessoinnissa.

Kun oppilaalla on näkövamma tai näönkäytön ongelmia, pitää kartoittaa, millaisia tukitoimia hän tarvitsee perusopetuksessa. Tukitoimina voidaan muokata oppimisympäristöä sopivammaksi, valita sopivia oppimismenetelmiä ja -välineitä sekä perehdyttää oppilaan kanssa työskenteleviä aikuisia.