Kuulemisen tukeminen

Vaikka kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta käyttävä oppilas saattaa selvitä koululuokassa hyvin, kuulemisessa voi silti olla ongelmia. Kojeella tai istutteella ei saavuteta normaalia kuuloa. Erityisesti taustahäly ja kaiku saattavat heikentää kuulemista huomattavasti. Melussa ja kaikuvassa ympäristössä istutetta käyttävä kykenee erottamaan alle puolet niistä äänistä, joita hän kuulisi hyvässä ympäristössä.

file0001311391105

 

Miten voi tukea hyvää kuulemista?

  • Fyysinen oppimisympäristö järjestetään kuulemista ja näkemistä tukevaksi. Vinkkejä oppimisympäristön järjestämiseen löytyy teemasivulta Käytännön järjestelyt oppimisen tueksi.
    • Varmistetaan, että kuulokoje tai istute toimii hyvin.
    • Kojeen toimivuus, patterit ja johdot tarkistetaan päivittäin.
  • Tarkkaillaan oppilaan kuulemista, sillä joskus kuulemiseen voi tulla muutoksia.
  • Visuaalistetaan opetusta. Opetuksen visuaalistamisesta löydät lisätietoa teemasivulta Visuaalistaminen opetuksessa.
  • Käytetään tarvittaessa puhetta tukevia menetelmiä. Puhetta tukevia menetelmiä ovat esimerkiksi tukiviittomat, vinkkipuhe tai sormiaakkoset. Tukiviittomista ja sormiaakkosista löytyy lisätietoa teemasivulta Viittomat puheen tukena. Vinkkipuhe on menetelmä, jossa puheen äänteet kuvataan käsimerkein ja -paikoin. Lisätietoa vinkkipuheesta löydät LapCi ry:n Vinkkipuhe-verkkosivuilta.

 

Kuulemista ja myös oppimista voivat helpottaa tai vaikeuttaa myös

  • Puheen sisältö
    • Sisällön ja sanaston tulee olla tuttua.
    • Asian ymmärtämisen kannalta merkityksellisiä yksityiskohtia ei saa olla liikaa. Esimerkiksi ”Auto on pieni ja sininen” on helpompi ymmärtää kuin ”Ruskea nalle makaa sängyn alla”.
  • Esitystapa
    • Puhu normaalilla puhenopeudella tai jonkin verran sitä hitaammin. Vältä kuitenkin liian hidasta puhumista, sillä se vaikeuttaa ymmärtämistä.
    • Tärkeitä sanoja ja erityisesti avainsanoja korostetaan ja toistetaan.

 

Kuuntelemistaidot voivat olla myös yksilöllisiä. Kuuntelemiseen voivat vaikuttaa

  • kuuntelutottumukset
  • oppimistaidot
  • aika, jonka oppilas on käyttänyt sisäkorvaistutetta ja
  • ikä, jolloin lapsi on saanut istutteen.

 

Teksti: Auli Meronen

 

Tekstissä käytetyt lähteet

Ahti, H. 2005. Kuuleminen vuorovaikutus- ja oppimisprosessina. Teoksessa P. Määttä, E. Lehto, M. Hasan & R. Parkas (toim.) Lapsi kuulolla, 53-68.

Estabrooks, W. 2006. Auditory-verbal therapy and practice. Washington, D. C. USA: Alexander Graham Bell Association for the Deaf and Hard of Hearing.

Hasan, M. 2005. Kuulosta ja kuulemisesta. Teoksessa P. Määttä, E. Lehto, M. Hasan & R. Parkas (toim.) Lapsi kuulolla, 31-52.

Koulussa on kuulovammainen oppilas. 2011. Kuuloliitto.

Löppönen, H. 2007. Kaksi istutetta tai istute ja kuulokoje – teoreettinen tausta ja mahdollisuudet. Satakieliseminaari 25.-26.09.2007, Jyväskylä. Seminaarijulkaisu, 47-50.

Ojala, E. 2004. SI-äänen käsittely, mahdollisuudet ja rajoitukset. Satakieliseminaari 28.-29.10.2004, Tampere. Seminaarijulkaisu, 52-57.

Sivonen, V. 2007. Sisäkorvaistutteiden äänenkäsittely ja apuvälineet. Satakieliseminaari 25.-26.09.2007, Jyväskylä. Seminaarijulkaisu, 53-58.

Nussbaum, D. 2003. Cochlear implants navigating a forest of information… One tree at a time. www.gallaudet.edu/documents/clerc/ci.pdf. 11.04.2012.

Takaisin