Käsitteet


Visuaalinen

Sana ”visuaalinen”, jota seuraavassa käytetään, tarkoittaa nähtävää, näkyvää, näköaistiin perustuvaa. Kuvilla ja esineillä visualisoidaan eli tehdään näkyväksi, nähtäväksi. Usein lapsella, jolla on kielellisiä, oman toiminnan ohjaamisen, sosiaalisuuden, keskittymiskyvyn tai huomiointikyvyn ongelmia, on kyky käyttää näköaistikanavaa oppimisessaan. Näin ollen hän hyötyy usein enemmän kuvallisesta kuin sanallisesta ilmaisusta. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, kuten sanotaan. Visuaaliset tehtävät ovat selkeitä. Ne kootaan koriin, laatikkoon tai rakennetaan niin, että tehtävän nähdessään henkilö tietää, mitä pitää tehdä. Visuaaliset tehtävät ovat koritehtäviä tai muita omatoimisuutta, työtaitoja tai oppimista tukevia harjoituksia.

Strukturointi

Strukturointi tarkoittaa rakennetta, jäsentämistä. Tässä sitä käytetään laajasti ilmaisemaan opetuksen järjestelmällistä suunnittelua sekä toteuttamista ja ennen kaikkea selkeyttä. Koritehtävät ovat selkeästi rakennettuja, niissä on struktuuri. Samoin päiväjärjestys on koko päivän rakenne, ja työjärjestys on työnteon raamit. Henkilöt, joilla on oppimisen pulmia, hyötyvät strukturoinnista oppimisen tukena.

Koritehtävät

Koritehtävät ovat itsenäisesti tehtäviä. Työskentelytapa voi olla esim. ottaa kori vasemmalta, tehdä koriin jäsennetty tehtävä ja laittaa valmis tehtävä pois oikealle. Koritehtävistä käytetään nimityksiä laatikkotehtävät, visuaaliset tehtävät, itsenäiset tehtävät, sopukkatehtävät jne. Koritehtävä-termi tulee TEACCH-ohjelmasta.

AAC (Augmentative and/or Alternative Communication Methods)

AAC (Augmentative and/or Alternative Communication Methods) tarkoittaa puhetta tukevia ja/tai korvaavia kommunikaatiokeinoja. Kyse on kommunikaatiomuodosta, jolla tuetaan kommunikointia silloin, kun se ei syystä tai toisesta onnistu. Osa henkilöistä tarvitsee puheensa tueksi, puhumisen harjoitteluun tai ymmärtämisen parantamiseksi vaihtoehtoisia kommunikaatiomuotoja. Puhetta korvaavia kommunikaatiokeinoja ovat mm. viittomat, esineet, kuvat, piirrokset ja kirjoittaminen. Samoja keinoja käytetään, kun puhetta täydennetään tai tuetaan kohti parempaa puhetaitoa. Autististen henkilöiden kanssa käytetään usein visuaalisia kommunikointikeinoja. Tässä kirjassa käytetyt kuvat ovat pääasiassa PCS-kuvia (Picture Communication Symbols). Ne ovat Yhdysvalloissa Mayer-Johnson Co:n kehittämiä yksinkertaisia ääriviivapiirroskuvia. (Boardmaker 2011). Ne ovat saatavissa värillisinä tai mustavalkoisina.

Ryhmäopetus, yksilöopetus ja itsenäiset tehtävät

Ryhmäopetus, yksilöopetus ja itsenäiset tehtävät erotellaan kirjassa niin, että oppilas voi opetella taitoja ryhmässä tai käydä läpi koko ryhmää koskevan päiväjärjestyksen muiden kanssa. Yksilöopetuksella tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsi saa yksilöllistä 1:1-opetusta eli hänen kanssaan työskentelee opettaja, avustaja, isä, äiti tai muu lähihenkilö. Yksilöopetuksen tehtävät voivat olla ns. visuaalisia tehtäviä, ja selkeyden vuoksi ne voidaan laittaa koreihin ja työskennellä kori kerrallaan, uusia ja vaikeita tehtäviä harjoitellen. Kun yksilöopetuksessa olevat tehtävät sujuvat, niistä tehdään itsenäisiä tehtäviä eli varsinaisia koritehtäviä. Itsenäiset tehtävät lapsi tekee omassa työpisteessään mahdollisimman pienellä tuella. Ihanteellisimpia ovat itseohjaavat tehtävät, joihin hän ei tarvitse ohjausta. Kaikki edellä mainitut opetustilanteet strukturoidaan kuvin tai sanoin, jotta lapsi tietää, mitä tehdään, kuinka kauan tilanteessa ollaan ja kuinka monta tehtävää on tarkoitus tehdä.

Sosiaaliset tarinat

Sosiaalisten tarinoiden avulla voidaan opettaa vuorovaikutustaitoja. Sosiaaliset tarinat ovat visuaalisia järjestyksiä, joilla kuvataan, kuinka vuorovaikutustilanne etenee jaksoissa. Leikeissä, tervehtimisessä, vuoron odottamisessa ja keskustelemisessa on omat sääntönsä, jotka voidaan kuvata visuaalisesti ja opettaa sekä ohjata toimiviksi taidoiksi kuvallisen järjestyksen avulla. Sosiaalinen tarina on malli siitä, kuinka käyttäytyä erilaisissa tilanteissa, ratkaista ongelmia tai kohdata pelottavia ja uusia asioita. (Kerola, Kujanpää & Timonen, 2009; Kujanpää & Heikura-Pulkkinen, 2006.)

Tehtäväanalyysi

Tehtäväanalyysin avulla saadaan selville kaikki ne vaiheet, jotka tarvitaan jonkin tehtävän tai taidon opettelemiseen. Ne, jotka ovat mukana lapsen opetuksessa/kuntoutuksessa, suunnittelevat yhdessä sopivan työjärjestyksen niin, että yksi heistä esittää kengännauhan solmimisen, perunan kuorimisen, pöydän kattamisen hitaasti vaihe vaiheelta ja muut kirjaavat jokaisen vaiheen tarkasti. Tämän jälkeen annetaan lapsen yrittää tehtävää, ja ne vaiheet, jotka eivät vielä suju, valitaan opetettaviksi. Kun hän on ne oppinut, tehdään kuvallinen tai kirjoitettu työjärjestys (perunan kuoriminen tai pöydän kattaminen). Tarkoitus on sen avulla suoriutua tehtävästä mahdollisimman itsenäisesti. Työjärjestystä karsitaan sitä mukaa, kun taidot automatisoituvat.

Tässä verkkojulkaisussa tullaan käyttämään ilmaisua lapsi kuvaamaan niitä henkilöitä, joille kyseiset tehtävät on suunnattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät tehtävät soveltuisi myös nuorille ja aikuisille. Heille kyseisiä tehtäviä voidaan käyttää soveltaen ja heidän ikänsä, taitonsa ja mielenkiintonsa huomioiden. Lisäksi ”lapsi” kuvaa kaikkia niitä henkilöitä, jotka saattavat hyötyä jäsentämisestä, päivä- ja työjärjestyksistä sekä koritehtävistä. Näin vältytään toistamasta uudelleen niitä ryhmiä, joiden opettamisen ja ohjaamisen pulmiin selkeydellä vastataan ja joiden oppimista ja omatoimisuutta näin tuetaan.

Edellinen Seuraava