Puheenhavaitseminen on sekä kuulemista että näkemistä. Puhetta havaitessa huulioluvulla on aiempaa olettua suurempi merkitys. Suun ja huulten liikkeiden näkeminen helpottaa kuulemista ja puheen ymmärtämistä kaikissa olosuhteissa. Kun puhetta nähdään ja kuullaan, havaitseminen nopeutuu ja tarkentuu. Ymmärtäminen on aina helpompaa, kun on mahdollisuus sekä kuulla puhe että nähdä puhujan kasvot. Lue aiheesta lisää sivulta Puheen moniaistisuus…
Lue lisääVaikka kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta käyttävä oppilas saattaa selvitä koululuokassa hyvin, kuulemisessa voi silti olla ongelmia. Kojeella tai istutteella ei saavuteta normaalia kuuloa. Erityisesti taustahäly ja kaiku saattavat heikentää kuulemista huomattavasti. Melussa ja kaikuvassa ympäristössä istutetta käyttävä kykenee erottamaan alle puolet niistä äänistä, joita hän kuulisi hyvässä ympäristössä. Miten voi tukea hyvää kuulemista? Fyysinen oppimisympäristö…
Lue lisääLuokkahuoneet voivat olla meluisia, ja huonokuuloisen tai sisäkorvaistutetta käyttävän oppilaan on vaikea saada silloin selvää puheesta ja opetuksesta. Oppimisympäristö on suunniteltava huolellisesti, ja luokkahuoneen kuunteluolosuhteet on järjestettävä mahdollisimman hyviksi. Luokkahuoneen sijainti koulurakennuksessa Sisäkorvaistutetta käyttävän oppilaan luokan olisi hyvä olla mahdollisimman meluttomalla alueella, esimerkiksi käytävän päässä, jolloin seinien takana on mahdollisimman vähän häliseviä luokkia, etäällä liikuntasalista,…
Lue lisääYmpäristön havaitseminen on yleensä moniaistista (multisensorista). Ympärillämme olevat asiat on nähtävissä ja kuultavissa sekä usein myös tunnusteltavissa. Useiden aistien kautta saadun tiedon yhdistäminen parantaa havaitsemista ja tunnistamista, koska eri aistit antavat lisätietoa ja vahvistavat havaintoa. Näin on myös puheen ja äänteiden havaitsemisessa. Usein kuulon avulla vaikeasti tunnistettavat puheen piirteet ovat helposti tunnistettavissa nähdystä puheesta, jolloin…
Lue lisääKuulemista ja kuuntelemista voi harjoitella. Luokkatilanteissa kuuntelemista voidaan harjoitella pienissä leikinomaisissa tuokioissa. Yleensä kuulovammaiset saavat kuulemiseensa tukea näkemisestä. Puhetta kuunneltaessa kasvojen ja suun näkeminen onkin oleellista. Kaikki äänet eivät ole kuitenkaan puhetta, ja osa äänistä on tunnistettava myös ilman näkemistä, esimerkiksi välituntikello, erilaiset merkkiäänet, varoitusäänet jne. Esimerkkejä harjoituksista Äänen havaitseminen ja tunnistaminen Kuunnellaan, mitä ääniä…
Lue lisääOpetusryhmän pelisäännöt Ryhmässä työskentely voi olla kuulokojetta käyttävälle oppilaalle vaikeaa, jos taustalla on paljon hälyä, puhujat vaihtuvat nopeasti tai puhutaan yhtä aikaa. Opetuksen seuraaminen helpottuu ryhmän yhteisillä säännöillä: Opetus alkaa, kun kaikki ovat rauhoittuneet. Turhat äänet, esimerkiksi taustamusiikki, jätetään pois. Puhutaan vain yksi kerrallaan, ei päällekkäin. Aina kun puheenvuoro vaihtuu, osoitetaan, kuka alkaa puhua. Merkki…
Lue lisääMiksi visualisointia (visuaalistamista) tarvitaan? Koska 1. Ihmiset oppivat paremmin kuvien ja sanojen avulla kuin pelkästään sanojen avulla. Kuvien ja sanojen avulla oppiminen perustuu ajatukseen, että työmuistissa on erilliset kuuloon ja näkemiseen perustuvat työmuistit (Mayerin kognitiivinen teoria multimediaoppimisesta). Koska työmuisti on rajallinen, muisti voi ylikuormittua. Kaksi työmuistia tasoittaa muistin kuormittumista, ja näin kahden aistin käyttö tukee muistamista….
Lue lisääMikä on viittoma? Viittomat ovat viittomakielen yksittäisiä ilmauksia. Niitä käytetään viittomakielen lisäksi viitotussa puheessa ja tukiviittomina. Viitotussa puheessa ja tukiviittomissa viittomia käytetään yhtä aikaa puhuttujen sanojen kanssa. Joskus viittomilla saatetaan ilmaista myös kieliopillisia muotoja. Viittomat koostuvat osista, joita ovat viittoman käsimuoto (sormien asento viittoman aikana) paikka (viittojan keholla tai hänen edessään ns. neutraalitilassa) liike (käsien liike) suunta tapa käsien…
Lue lisääYleensä huonokuuloisten ja sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kuntoutuksessa painotetaan puhutun kielen oppimista ja kuuntelemista (auditiivista vuorovaikutusta). Tukeutuessaan kuuloonsa lapsi oppii hyödyntämään kuuloaan ja istutetta parhaalla mahdollisella tavalla. Koska viittomakieli on erityisesti näköön (visuaalisuuteen) perustuva kieli, se ei suoraan tue kuuntelemista ja kuulon harjoittamista. Viittomakieltä pidetäänkin enemmän siltana puhuttuun kieleen. Kielet täydentävät toisiaan. Viittomakieli nähdään tärkeäksi erityisesti…
Lue lisää